Donnan Hailuoto: Metsän seinä on vihreä ovi, josta valo ohjaa kulkijaa.

Hailuodossa on helppo olla onnellinen

Yli 30 vuotta olen ollut Hailuodon lumoissa. Olemme olleet perheen kanssa saarella vuokramökeissä, kesäpiknikillä Marjaniemessä, ystäväni pienessä kesämökissä, päivän pikavisiiteillä.

Syyskesällä 2006 tapasin luotolaisen Eilan, joka omistaa vuonna 1920 rakennetun Piilin maalaistalon. Kun ensimmäisen kerran astuin Piilin pirttiin, haukoin henkeäni: voisinko minä viettää täällä kesäaikaani! Niin meistä tuli Piilin kesäasukkaita, ja hiljalleen talo alkoi käydä tutuksi ja läheiseksi.

Hailuotolaista onnen olotilaani lisää se, että meistä on tullut Eilan kanssa hyvät ystävät. Olemme toistemme ihmisiä. Piilissä saan elää niin kuin tahdon. Minulla on vapaus, jota vuokraemännän kontrolli ei sido.

tiistai 17. syyskuuta 2013

Metsän seinä on vihreä ovi, josta valo ohjaa kulkijaa.

Vietin todella rentouttavia päiviä Hailuodossa. Olin siellä yksin ja tapasin vain paria ystävääni. Joka päivä olin metsässä, joskus montakin kertaa saman päivän aikana. Kun annoin aistieni avautua metsälle, mieleeni tulivat Risto Rasan runot.

Liikun hiljaa runkojen lomassa,
en lakkaa ihmettelemästä
miten valtava on oravan hyppy.
Tuntuu meren ja pihkan tuoksu:
männikön latvat tuulessa.

Kuin Sunikarista!

Laho puu.
Tikka runkoa kiiveten
lukee madon ruokalistaa.

Piilin pihalla olevaan sähkötolppaan tikka on nakuttanut jo komean kolon, mutta se tulee joka päivä suurentamaan sitä. Ehkä se mielii itselleen läpi talon -koloa.

Puut sirisevät.
Istun tässä ja kuuntelen,
mitä maisema puhuu
puuta, heinää.