Metsän seinä on vihreä ovi, josta valo ohjaa kulkijaa.

Vietin todella rentouttavia päiviä Hailuodossa. Olin siellä yksin ja tapasin vain paria ystävääni. Joka päivä olin metsässä, joskus montakin kertaa saman päivän aikana. Kun annoin aistieni avautua metsälle, mieleeni tulivat Risto Rasan runot. 

Liikun hiljaa runkojen lomassa,
en lakkaa ihmettelemästä
miten valtava on oravan hyppy.
Tuntuu meren ja pihkan tuoksu:
männikön latvat tuulessa.

Kuin Sunikarista!

Laho puu.
Tikka runkoa kiiveten
lukee madon ruokalistaa.
 
Piilin pihalla olevaan sähkötolppaan tikka on nakuttanut jo komean kolon, mutta se tulee joka päivä suurentamaan sitä. Ehkä se mielii itselleen läpi talon -koloa.


Puut sirisevät.
Istun tässä ja kuuntelen,
mitä maisema puhuu
puuta, heinää.

Kirkkosalmen lintutorni

Kirkkosalmen lintutornista avautuu syksyinen maisema.

Usvaa

Iltaisin katselen vastapäisen pellon värejä ja usvahuntua sen yllä. Eilen piti käydä kokeilemassa, millaisen kuvan siitä saisi.

Sunnuntaiaamua Piilin pirtistä!

Sunnuntaita! Näyttää tulevan taas kaunis syyspäivä.

Värikästä syksyä

Olen suorastaan hullaantunut Hailuodon syksyn väreihin.

Syyslämmin Hailuoto

Tulin eilen iltapäivällä taas luotoon. Lautalla oli lämmintä kuin heinäkuussa, meri ja taivas upean sinisiä.

Värikollaasi 142 "Paprika"

Hailuodon mustikat pääsivät kollaasiini. Muita kuvia täällä.

Edelleen mustikkaa

Syyskuun ensimmäinen päivä oli yhtä kaunis kuin koko viikko. Hailuodossa on ollut lämmin elokuu. Sadetta olen kuitenkin edes vähän odotellut, sienien toivossa. Maanantai-aamuna luodossa jo satoikin, mutta silloin olin lähdössä tältä rupeamalta mantereelle.