Tänä kesänä pääsin Hailuotoon ensimmäistä kertaa vasta eilen. Eila-ystävätär oli järjestänyt makoisan kesäaterian heti alkajaisiksi. Piilin pirtin henki onneksi tunsi minut ja rauhoitti kiireisen mieleni. Oli omituinen olo, kun sai vain olla.

Kävin heti herättyäni mustikassa. Vielä saa poimia valikoiden. Suurimmat ja mehevimmät mustikat olivat siellä, missä suopursutkin, siis vähän kosteammassa maastossa. OFFia suihkuttelin päivän parfyymiksi, mutta ötökät pelästyivat vain sentin päähän iholta. Muita ääniä ei kuulunutkaan kuin niiden surinaa, ininää ja pörinää. Nyt menen kesäköökin seinustan penkille puhdistamaan mustikkani. Sinne paistaa luotolainen aurinko melkoisen kirkkaalta taivaalta.